No niin, ope on kitkerässä liemessä: monikon partitiivi. Kyllä, siihen on olemassa säännöt. Kyllä, totta kai tiedän, mikä muoto on oikea. Mutta että opettaisin sitä? Apua. Mitäköhän Suomen mestari ykkösen tekijäkaarti on ajatellut, kun kappaleessa kahdeksan jo kokataan lihapullia (pulloja? kenties pulloita?) mutta imperfektiä ei ole koko kirjassa? Mun Oberstufe-henkilö, jonka vanhemmista toinen on suomalainen, on aivan pulassa monikon partitiivin kanssa, ja kirja on sitä mieltä, että mun pitäisi opettaa sitä Grundstufe 1B:lle...? Tästä viikosta tulee jännittävä. No, onneksi saan kokea monikon partitiivia käytännön elämässä - olen ihan liekeissä, koska kaikkialla on kotimaisia mansikoita (mansikkoja? mansikkia?) ja turkkilaisia kirsikoita (kirsikkoja? kirsikkia?). Mitä näitä nyt on, munoja ja kania, koiroja ja kissiä.
Käytin herrasväki Vesalaa yhdessä FFO:n kahdesta ravintolasta, siinä italialaisessa. Ruoka oli itse asiassa tosi hyvää. Tarjoilija keskittyi jalkapalloon niin intensiivisesti, että kaatoi viiniä papan kädelle. Jälkkäriksi söimme hirvittävät, giganttiset jäätelösammiot. Vaikka olen todella hyväruokainen, olin puolen kulhon jälkeen pöydän alla: äiti söi tähteet ja kaapi vielä varmuuden vuoksi papankin kipon.
Agnes on jo pukeutunut punaiseen villatakkiin ja itselleen epätyypillisen tyttömäiseen punavalkoruutuiseen paitaan illan Puola-Venäjä-koitosta varten. Minusta se näyttää asialliselta, omasta mielestään taas kansallismieliseltä. Meidän kortteerissa käy parhaillaan kova sutina. Tänä yönä on pari vierasta, ensi yönä yksi ja torstaista eteenpäin kaksi maailman parasta: Prahan-aikainen kämppikseni Heike ja kaksoisolentoni Dobra tulevat viikonlopuksi kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti