Pakko lisätä vielä vähän tämänpäiväiseen. Hätäilen jo sitä, että aika Saksassa loppuu ja että pitää palata Suomeen. Nyt hyvittelen kerrankin vähän kotomaata ja kerron, mitä mun sieltä oikeasti tulee ikävä, kun resuan kesäisin poissa. Kliseevaroitus on voimassa kartassa näkyvillä alueilla (lupaan, etten ala lässyttää ruisleivästä).
Ihan niin kuin Tsekissä aikoinaan, herään hellepäivinä siihen, että mitäs pelleilyä, eihän täällä pääse saunaan ja lähimmälle järvelle on niin pitkä matka, että sinne pitää mennä bussilla. Joessa virtaus on kova ja kivet niljaisia ja vesi syvää. Seisoin tänään mensalounaan jälkeen Oderin hiomalla rantakivellä varpaat vedessä ja mietin intensiivisesti seuraavia asioita:
Tulen sytyttämistä.
Kellumista selällään keskisuomalaisessa matalassa hiekkapohjaisessa järvessä.
Puiden rätinää saunan uunissa.
Sitä, kun Eeva heittää liikaa löylyä ja Anu pakenee alalauteelle.
Sitä, kun kipitetään jonossa alasti polkua pitkin järveen.
Lumpeita.
Niitä, jotka lumpsahtavat suoraan veteen, ja niitä, jotka jäävät laiturin portaisiin palelemaan.
Sitä, miltä veden pinta tuntuu sormissa.
Hyttysiä kuistilla.
Juttelua lauteilla.
Pyyhkeitä kuivumassa.
Pidätän oikeuden säästää kesäpastoraalini esimerkiksi siltä, kun Tumppi ja Iina laulavat saunassa. Ei sillä, ettenkö syömmeni pohjasta kaipaisi sitäkin. Sinä vain.
Lisäksi unohdin aiemmin mainita, että Grundstufeni Magda kirjoitti kotitehtävän David Hasselhoffista ja liitti siihen väritulostetun kuvan. Ehdoton suosikkikohtani oli "hänen iho on aika tumma, koska hän istuu paljon auringossa". Magdaa vähän harmitti, koska se ei ollut osannut kirjoittaa suomeksi, että Davidilla on komeat rintakarvat.
Kyllä mä sittenkin taidan pysyä alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti