Menin eilisen iltapäivävälikuolemani jälkeen Kreuzbergiin Arcanoa-nimiseen pieneen pubiin, näin kaksi keikkaa ja join kaksi herkullista kirchporteria (juomamakuni käy päivä päivältä arveluttavammaksi). La Horse -yhtyeen basistilla oli villi poskiparta ja mä kävin sen kanssa korvasta korvaan -huutokeskustelun baaritiskillä saksaksi - ehkä paras suoritukseni viikkoon. Their Majesties -yhtyeen laulaja puolestaan näytti vähän Pynnösen Pyryltä ja ne veti niin, niin hyvin ja oli itsetietoisia hädintuskin täysi-ikäisiä leipzigilaisia kukkoilijoita. Pakkohan niistä oli tykätä. Juttelin potsdamilaisen oikeustieteen opiskelijan kanssa ja koin Erasmus-flashbackeja. Että ei, ei suomi ja ruotsi ole keskenään tosi samanlaisia kieliä.
Tänään heräsin rakeiden ropinaan vasten ikkunalautaa. Käydä kärvistelin Tempelhofin Ikeassa ostamassa Fforstin-huoneeseeni lampun ja vähän muuta elämänkulun kannalta olennaista. Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin mukaani sellaisen puistattavan sinisen muovikassin, apua! Mitä seuraavaksi, sellainen vastenmielinen sydäntyyny? Toin suuren, sinisen häpeäpilkun sisältöineen Visan asunnolle ja surautin S-bahnilla pohjoiseen uudelle tutkimusretkelle.
Varoitus: nyt aion mainostaa.
Café Morgenrot, Kastanienallee 85 ja vegan-vegetarisches Frühstückbuffet perjantaista sunnuntaihin kello 11-15, voi rakkauden määrää! Tulin sinne itse asiassa vähän myöhässä - kello taisi olla jo kymmentä yli kolme - mutta suurin osa sapuskoista oli on-nek-si vielä pöydässä ja onnistuin jo toisena päivänä peräkkäin syömään aamiaista lounaaksi. Tämä tosin tuntui oikeammalta ruoalta kuin eilinen, koska ituhipille oli tarjolla niin sikana kaikkea ravinteikasta, täyttävää ja kunnolla maustettua soosia. Hyvät lähimmäiset ja tuttavat, jos tulette joskus viikonlopuksi Berliiniin ettekä mene tuonne syömään, en puhu teille enää ikinä.
(Kaksi sämpylää, currylevitettä, hummusta, papusalaattia, couscoussalaattia, marinoitua tofua, vihanneksia, maapähkinävoita, jogurttia, hedelmäsalaattia ja mysliä - enkä todellakaan saanut lautaselle mahtumaan kaikkea, mikä näytti hyvältä. Ja milchkaffeeta tietysti. Kyytipojaksi luin lehteä, josta en tajunnut puoliakaan. Mums mums + rousk rousk.)
Aamiaisesta onnenpulleana kävelin ympäriinsä tietämättä oikein missä kaupunginosassa olin. Kurkistelin kauppoihin ja hypistelin olkalaukkuja - tarvitsisin uuden - mutta en osannut oikein päättää. Kävelin pitkään pitkään ja tupsahdin Alexanderplatzille ja se oli ahdistava ja autoja meni joka suuntaan ja taivaalle kerääntyi mustelmanvärisiä pilviä. Pakkaaminen meni perjantaiaamuna muuten ihan hienosti, mutta allergialääkkeet jäivät Fforstiin ja sen alkoi tänään kyllä huomata.
Päätin leikkiä tänään "mitä tekisin, jos asuisin oikeasti Berliinissä ihanassa altbaukämpässä ja olis lauantai-ilta ja näin surkea ilma eikä mulla olis ketään seurana ja aivastelisin koko ajan" -leikkiä. Kun taivaalta alkoi pursuta lunta (sic!!), minä olin jo linnoittautunut tänne maailman hienoimpaan mielikuvituskotiini sipsipussin, kahden desin Rotkäppchen-pullon, villasukkien ja pöljien telkkariohjelmien kanssa. Hyvää yötä ja parempia ilimoja huomiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti