Onko joku teistä joskus miettinyt, mitä järkeä Google Translatorissa on? Sehän tuottaa esimerkiksi suomesta englanniksi käännettäessä silkkaa nonsensea (jos ette tiedä, mistä puhun, kysykää tämän blogin skotlantilaiselta lukijalta). Suomen kielen oppijalle se on paskin mahdollinen työkalu: mulla on edelleen jossain tallessa se Google Translator -sähköpostihelmi, jonka sain kesällä 2010 eräältä venäjänkieliseltä oman elämänsä sankarilta Kiviõlissä.
Mutta vot! Google Translator on itse asiassa ihan hyvä työkalu ihmisparalle, joka haluaa kirjoittaa saksankielisen sähköpostin vaikuttamalta ihan täydeltä pälliltä. Kirjoitin äsken lyhyen sähköpostin kirjatilauksista ja yhteystiedoista Grundstufe 1A -ryhmälle, ja koska ne vauvat osaavat sanoa suomeksi vasta osapuilleen "minä olen" ja "minä asun" ja "moi!", tekstin piti olla saksankielistä. No voi huhhuh taas. Kun saksaa puhuu, artikkelit voi näppärästi nielaista ja huitoa vähän käsillä ja sanoa välillä jonkun sanan jollain muulla kielellä ja...
Toimi siis seuraavasti:
1. Varaa noin tunti aikaa. Ruokaile etukäteen.
2. Laadi sähköposti. Kirjoita yksinkertaisia lauseita tai katajaan kapsahdat.
3. Syötä teksti Google Translatoriin. Älä missään tapauksessa valitse käännöksen kieleksi suomea - ulos tulee silkkaa nonsensea - vaan tee käännös saksasta englantiin. Kielet ovat ilmeisesti rakenteellisesti riittävän samanlaisia Google Translatorin nenää kaivavalle vajukkirobotille.
4. Katso, onko käännöksessä mitään järkeä.
5. Tee tarvittavat korjaukset ja käännä teksti uudelleen, kunnes se on täysin ymmärrettävä.
6. Lähetä sähköposti ja keitä hermokahvit.
Grundstufe 1A, jonka kanssa mulla oli tänään ensimmäinen tunti, vaikutti kivalta ryhmältä. Kaksi oli tosi heti reippaita, kolmea vähän ujostutti puhua. Grundstufe 1B (syksyllä aloittaneet) osaa - tai niiden pitäisi osata - sijamuotojen nimet. Minä vähän mietin, että opettaisin 1A:lle ainakin paikallissijamuodot ilman nimiä. Ei minusta niiden tarvitse tietää, mikä on "inessiivi" - olennaisempaa on tietää sijapääte (-ssA) ja esimerkiksi kysymyssanat, joihin vastaus annetaan tietyssä sijassa (missä, mistä, kenelle?). Termejä "genetiivi" ja "partitiivi" on hyvä osata käyttää, koska näillä sijoilla ei ole yhtä konkreettisia merkityksiä kuin paikallissijoilla. Käsi sydämelle - en minäkään muista paikallissijojen nimiä sellaisinaan. Nimi- ja päätepötköt inessiivi-elatiivi-illatiivi ja talossa-talosta-taloon muistan, ja jos sija pitää nimetä, pystyn tietenkin tekemään sen eri pötköt yhdistämällä. Mutta jos minulta yhtäkkiä kysytään, mikä on talo-sanan allatiivi, niin hö? Emmävaantiiä.
Voi toki olla, että Maaritilta tulee lättyyn, jos puhun koko lukukauden vain jostain -ssA- ja -stA-sijoista - tuo alkeisryhmähän siirtyy Maaritille sitten syksyllä, kun minä lähden ikiajoiksi. Pitää tunnustella jäätä. Ainakin tänään tuuttasin liitutaulun täyteen inessiiviä enkä maininnut sijamuodon nimeä kertaakaan, eikä se tuntunut ketään haittaavan.
Nyt pikakahvit tulelle ja muutama tunti jotain järkeviä askareita ennen kuin Heidi Klum huhuilee Event Etagella. Pikakahvin ja kirschporterin lisäksi mulla on kolmaskin epäilyttävä juomatottumus: rasvainen maito. Vähintään 1,5 %. Joskus muinoin minäkin olin aina että "yök, vain rasvaton maito käy, kaikki muu maistuu kermalta". No, sitten menin Prahaan ja asuin saksalaisten kanssa. "Rasvatonta maitoa?! Sairasta! Sehän on vettä! Eihän se voi maistua millekään!" Viime viikonloppuna mulla oli Bio-Vollmilchiä (3,8 %) - aivan taivaallista kahvin kanssa. Siitä menee akuutein nälkäkin ohi, kun vetää lasin tuollaista jöötiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti