Voi että täällä on sitten lämmin! Nyökyttelen hyväksyvästi.
Muutaman päivän tauko johtuu siitä, että olen säntäillyt kuin päätön kana. Tämän viikon tunnit menivät ihan mukavasti. Välillä on tosi hankala arvioida etukäteen, onko tuntisuunnitelmassa ihan liian iso viipale kakkua, ja esimerkiksi tällä viikolla taisin pistää Grundstufe 1B:n pääparat ihan sekaisin. Ensi viikolla takapakkia ja lepyttelyä ja Muumeja dvd:ltä.
Eilen osallistuin ensimmäistä kertaa opettajainkokoukseen. Kielikeskuksen vakiopettajisto koostuu keski-ikäisistä naisista, parista vanhasta ja muutamasta vähän nuoremmasta miehestä: porukka ei ole yhtä naisvaltainen kuin keskimääräinen opettajatyöyhteisö Suomessa. Kokous todisti jälleen, että opettajat ovat kurittomia kakaroita, jotka eivät ymmärrä, että yhteistyö sujuu vain, kun yks puhuu, muut kuuntelee. Lisäksi tuli palohälytys. Elämäni täällä on jatkuvaa ilotulitusta.
Tiistaina pidin ruotsin kielen tutorin Johanneksen kanssa ensimmäisen Nordische Filmreihe -leffaillan. Siellä näytettiin tällä viikolla ruotsalainen vampyyrielokuva Låt den rätte komma in. Olin promonnut elokuvan ilmeisen hyvin, koska paikalla oli joukko fforstilaisia ja niiden kavereita, kämppikseni Agnes, Agnesin bestis Nico, kaksi mun opiskelijaa, toinen äskettäin tapaamistani suomalaisista Erasmuksista ja ehkä kaksi ihmistä, jotka olivat ainoastaan lukeneet Johanneksen mainosviestin sähköpostilistalta ja tulleet paikalle sen perusteella. Olen paras paineistaja. Nico on kyllä ihana - se marssi paikalle repussaan iso kahvitermari, konjakkipullo ja valikoima mukeja kuin mikäkin cateringyrittäjä ja tarjoili terästettyä kahvia suunnilleen koko seurueelle.
Eilen Fforstissa oli Iso-Britannia-ilta (täällä pidetään säännöllisesti kansallisuusteemabileitä - sellaisia aika tavanomaisia erasmusstereotypianvahvistusiltamia, jos olen oikein ymmärtänyt). Oli ihan mukavaa - jalkapallo oli jännää, Bayern voitti, musiikki oli hyvää, tein maalin kikkerissä ja tutustuin ihmisiin. Tavanomaisen opiskelijajoukon lisäksi paikalla oli sekä bonus- että rosvosektori. Bonussektori oli hauska vanhahko manchesterilainen proffa, joka opetti mulle englanninkielisiä idiomeja. Rosvosektori puolestaan oli joukko keskenkasvuisia uusnatseja, jotka joskus puolenyön jälkeen rikkoivat kivellä yhden EE:n isoista ikkunoista. Ei se onneksi ihan palasiksi mennyt, mutta siinä on iso halkeama ja se joudutaan uusimaan. Fforst-talo kansainvälisyyksineen on ilmeisesti yksi paikallisten uusnatsien inhokeista. Joku soitti poliisille, mutta poliisi ei halunnut tulla paikalle. Aijjaha.
Mä en tiedä, miksi suomalaiset rasistit ja möykkänationalistit itseään nykyään kutsuvat, mutta täällä on ilmeisesti ihan arkipäivää, että nulikoilla on esimerkiksi NSDAP-kirjainyhdistelmä vaatteissaan (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, tuttavallisemmin kansallissosialistit tai natsit) ja että niistä puhutaan natseina - ei edes uusnatseina, vaan ihan silkkoina natseina. Että jos joku ajatteli historian olevan Saksassa tabu, niin... Juttelin eilen aiheesta kirkassilmäisen kauppatieteilijä-Jonaksen kanssa jo ennen kuin natsit päättivät bileet. Se oli aiemmin vapaaehtoistöissä vanhusten parissa Varsovassa ja käy vieläkin säännöllisesti siellä vanhan puolalaisen papan luona, joka selvisi keskitysleireiltä ja elää kihnuttaa nyt vailla perhettä ja toimeentuloa. Jonas sanoi sen jotenkin niin, että sille on tärkeää pyrkiä hyvittämään menneisyyttä niin paljon kuin mahdollista - tämä vailla huumorin häivää, niin kuin olisi maailman luontevin asia, että tuntee vastuuta jostain, mikä tapahtui 70 vuotta sitten. Ja se on sentään niin nuori, että muurin murtumisen aikaan se osasi sanoa vain trabi, trabi, trabi.
Mitäköhän mä olin mistäkin sanomassa? Olen ehkä hintsusti hämmentynyt siitä, että tulin Saksaan ja täällä on ihmisiä, joita kutsutaan ja jotka nimeää itsensä natseiksi. Vuonna 2012. Ja että poliisi ei halua tulla paikalle, kun joukko NSDAP-merkittyjä tyyppejä rikkoo ikkunan yhteisasumuksesta, jolla on korostetun kansainvälinen profiili. Ettei kukaan täällä oikeastaan vaikuttanut mitenkään erityisen yllättyneeltä tai säikähtäneeltä.
Oikeasti pakoilen itse tällä hetkellä vastuuta: mun pitäisi olla siivoamassa alakertaa. Puhtia puuhaan, kuten vironlehtori Vaba sanoisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti