Nicht normal

Villi vapunaatto Sannan tapaan: livistin juuri event etagelta yläkertaan juomaan teetä ja päivittämään blogiani. Kuten muuan suuri ajattelija sanoi tänään kantaessaan ruokakasseja kotiin Kauflandista, asuminen Fforstissa on sitä, että yrittää sovittaa Erasmus-vaihdon ja normaalin elämän yhteen. Ei muuten aina ihan toimi. Viikonloppuna oli jatkuvasti helle, kahdet läksiäiset, festarit ja jatkot. Muutkaan eivät ole tänään erityisen liekeissä - Maren, Nina ja Jenny ovat Agnesin huoneessa porisemassa, jotkut menivät Havanaan, suurin osa varmaan nukkuu.

Eilen ajaa hurautin Kathleenin ja Agnesin kanssa junalla Werder-nimiseen kylään Baumblütenfesteille. Tai se ainakin oli alkuperäinen suunnitelma, ajaa hurauttaa, vaan kävikin niin, että Deutsche Bahn teki VR:t ja kahden tunnin matkaa tehtiin neljä tuntia. (Nyt seuraa tunnustus, josta lainkuuliainen tyrmistyy, joten äiti ja Iina, olkaa hyvät ja siirtykää suoraan seuraavaan kappaleeseen.) Kuten sanottua, mulla ei ole täällä opiskelijastatusta eikä täten myöskään opiskelijakorttia, jolla voisin matkustaa ilmaiseksi ympäri Brandenburgia. Asuintovereideni mielestä tämä on tietenkin kamala oikeusmurha, joten mut suostuteltiin hankkimaan Baumblütenfest-reissulle uusi identiteetti: olin päivän verran nelosrapussa asuva puolalainen Monika. Ja voin kertoa, että olisi harmittanut, jos en olisi lainannut Monikan opiskelijakorttia vaan maksanut miljoonan junalipuista.

Juna Frankfurtista Werderiin levisi vähän ennen Spandauta Berliinissä. Ensin se seisoi keskellä pusikkoa yli puoli tuntia (käsittääkseni - nukuin autuaasti pää retkahdellen koko odotusajan) ja mateli lopulta käymävauhtia asemalle. Edellisiltä Berliinin-asemilta oli noussut junaan kohtuullinen määrä mölyäviä aurinkohattufestariurpoja, jotka kaikki jätettiin Spandaussa asemalaiturille huutamaan ja jotka pakkautuivat seuraavaan Werderin-junaan reilun puolen tunnin päästä. Juna tuli niin täyteen, ettei siellä mahtunut seisomaan koskematta koko ajan kaikkiin, jotka seisoivat ympärillä. Jos matka edes olisi kestänyt luvatun puoli tuntia, siitä olisi ehkä selvinnyt, koska ikkunoista hulmusi 30-asteista ilmaa junan liikkuessa ja ilma ihmisten keskellä liikkui edes vähän. Vaan hei - sattui niin, että juuri meidän juna pysähtyi kahdesti odottamaan vastaantulevaa liikennettä. Ilma ei liikkunut yhtään, kaikki ympärillä hikoilivat, istumaan ei päässyt, laukussa ei ollut mitään viuhkaksi kelpaavaa, lapset itkivät, ärsyttävät ihmiset olivat ärsyttäviä - kaikenkaikkiaan paras junamatka miesmuistiin. Kun me viimein päästiin Werderiin, nauratti aika paljon.

Baumblütenfest oli punaniskuuden autuas kehto. Pittoreskin pikkukylän kaikki kadut oli täynnä kojuja, joissa myytiin mosoa sämpylän välissä, rumia hattuja ja leitä, kaikenlaista sälää ja ennen kaikkea erilaisia marja- ja hedelmäviinejä litran muovipulloissa. Ja, no. Kuvitelkaa, millaista olisi, jos Jämsänkoskella olisi viinifestarit.

Ilma oli joka tapauksessa kuin morsio, nurmikolla oli ihana köllötellä ja seura oli hyvää. Söin paistettua fetaa ja hapankaalia leivän välissä. Kerroin Kathleenille ansioituneen veljeni keksimän vitsin saksalaisista nälänhädässä ja se kikatti aivan kuollakseen. Mansikkaviini oli juuri niin pahaa kuin voitte kuvitella kotikutoisen taskulämpimän mansikkaviinin olevan, mutta viinimarjaviinit olivat junakoettelemuksen jälkeen ihan kelvollisia. Uskomatonta naurunrätkätyskätkätystä kaikenkaikkiaan, punakoita ihmisiä, paikallista viehätysvoimaa - olin jonkin alkulähteillä, mutten ole vieläkään ihan varma, minkä. Alkuillasta muutuin jälleen Monikaksi ja me hurautettiin tällä kertaa vaivattomasti takaisin rajakaupunkiin. Fforst oli hereillä ja sitten oli jatkot ja sitten maanantaiaamu ja nyt muuten väsyttää.

Tänään oli aika täysi päivä: ensin yksityisopetusta Grundstufen Lidiyalle, sitten lopun Grundstufen oppitunti ja sitten vielä Oberstufe-tunti eli istuskelua touhukkaan Laurin kanssa Oderin rannalla. Grundstufen oppitunnilla oli tänään yhden aktiiviopiskelijan puolisuomalainen poikaystävä kuunteluoppilaana. Miksi sellaisia on juuri silloin, kun ope on hikinen ja tuskainen ja puoliunessa ja kärvistelee allergian ikeessä? Laurin kanssa taas oli huvittavin epäoppitunti ikinä. Meillä on normaalisti tunnit tiistaisin Laurin kanssa, mutta nyt me sovittiin, että nähdään jo maanantaina, koska tiistaina on vapunpäivä. No, minä olin valmistautunut todella huonosti, Lauri unohti viime kerran materiaalit kotiin eikä mulla ollut niistä kopioita, mulla ei ollut kynää ja Laurin kynä hajosi ja lopulta me päätettiin, että vappu saa alkaa etuajassa. Oberstufe pääsi suomalaisiin vappubileisiin Berliiniin, minä joenrantaan viltille köllöttelemään. Oli aika hankalaa yrittää viimeisillä voimillaan olla ope, kun kaikki muut löllyivät auringossa parinkymmenen metrin päässä meistä. Mikä tämä juttu on, että lukukausi kestää heinäkuuhun asti?!

Mun opiskelijat on kyllä sympaattisimpia. Tänään Grundstufea nauratti kauheasti sana jäätelö. Nicht normal kuulemma. Jäisin niin, niin mielelläni tänne töihin pidemmäksi aikaa, mutta sitä mahdollisuutta ei oikein ole. (Tavallisesti myös olen parempi ja organisoidumpi kuin tänään.)

Frankfurt/Oder on kyllä huvittavan pieni. Nyt, kun mä kuukauden jälkeen tunnen suunnilleen 30 Fforstissa asuvaa ihmistä, monta muuten Fforstin kautta tapaamaani ihmistä ja alle 20 suomen kielen opiskelijaa, mun on mahdotonta kävellä kotoa yliopistolle törmäämättä ainakin yhteen tuttuun. Kaikki myös nähtävästi tietävät toisistaan kaiken ja tuntevat toisensa ainakin jotain kautta. Mikäli haluaa jostain syystä vältellä jotakuta, pitänee pistää paperipussi päähän.