Kolmen päivän silmittömän rehkimisen (?) jälkeen olen epäilemättä ansainnut nelipäiväisen viikonlopun. Christi Himmelfahrt, olet tervetullut! Huomenna aion nukkua niin pitkään, etten enää eläessäni halua sänkyä ja pyjamaa nähdäkään, ja tehdä ensi viikon tunnit valmiiksi, jotta saan viikonlopun ajan olla hiirenä pöydällä. Perjantaina taas on Fforstissa asuvan Michałin synttärit. Michał on kielenhuollollisesti haastava nimi: se äännetään 'Michaw' tai 'Michao' tai jotain siltä väliltä, ja jos mä puhuisin siitä suomeksi, ääntäisin epäilemättä 'Michaon synttärit'. Pitäisi siis kai kirjoittaa "Michał'n synttärit", koska kun vieraskielisen nimen lopussa oleva konsonantti äännetään vokaalina, nimen ja sijapäätteen väliin tulee heittomerkki. Perun siis puheeni: perjantaina on Michał'n synttärit, ei Michałin. Missä olimmekaan? Perjantaina on synttärit. Koska Michał on aika kova joraamaan (tunnenkohan yhtään puolalaista, joka ei olisi?), synttäreillä epäilemättä tanssitaan. Lauantaiksi ja sunnuntaiksi menen varmaan Berliiniin.
Kämppikseni Agnes on ollut viime päivinä aivan silmittömän söpö. Se lukee parhaillaan johonkin hirviömäiseen tenttiin. Kun lukuflow on päällä, asunnossa on aika hiljaista, mutta kun ei enää huvittaisi, sen huoneesta alkaa kuulua syviä, tuskaisia huokauksia ja hiljaisia oohhh mannn -manailuja. Eilen illalla täytyi mennä kysymään, onko jokin hätänä, kun manailu yltyi suorastaan aggressiiviseksi. Siellä se istui katsomassa jalkapalloa edessään läjä vastenmielisen näköisiä matikanlaskuja. Kun Agnes katsoo yksin jalkapalloa, siitä kuuluu "jjaa. go go go go go. links. neeeiinnn!". Ei sitä voi kuin rakastaa. Myös lauluesitykset kuulokkeet korvilla kuuluvat suosikkeihini.
Levyraati Grundstufe 1B:n kanssa meni mukavasti. Jukka Poika oli niiden ehdoton suosikki (mihin vanha reggaenvihaaja toki suhtautui hyväksyen). Oli kiva nähdä, miten oman mielipiteen ilmaiseminen oli useimmille tärkeää: ne selasivat kappaleiden aikana kuumeisesti sanakirjojaan, kuvasivat kappaleita "kepeiksi" ja "tarmokkaiksi" ja pyrkivät ilmaisemaan tosi abstrakteja ajatuksia.
Nyt täytyy juostakipaista tramiin - mulla on mukana kahdeksansataa kiloa kirjoja, joita en jaksa kantaa, ja taivaskin roikkuu aika sateisen näköisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti