Saksalainen koulupäivä koostuu nähtävästi kahdesta vuorottelevasta toiminnasta: oppitunneista ja siitä ajasta, kun lapset ovat ulkona ja KIRKUVAT ELÄIMELLISESTI. Meidän lähellä on koulu - ei itse asiassa edes ihan vieressä vaan muutaman sadan metrin päässä, ja välissä on pusikko - ja kiljunnan määrä ja volyymi välituntisin on aivan pysäyttävä.
Mun pitäisi imuroida. Koska kaiken me jaamme, talossa on yhteinen imurinrohjo, joka on tänään meillä kylässä. Ja koska kaiken me jaamme, olen taas nukkunut liian vähän. Krooh. (Olin eilen jo menossa nukkumaan järkevään aikaan, mutta sitten tulin aloittaneeksi Mario Kartin pelaamisen. Ja hei: yhdellä kierroksella olin vahingossa kolmas! Kehityn silmitöntä vauhtia.)
Aloitan ihan kohta. Ihan, ihan kohta. Horisen ensin kaikenlaista turhaa ja tapan vähän aikaa ja mietin, että jaksaispa keittää kahvit.
Mulla on raateleva hiuskriisi. Olen viime kesästä saakka ollut sitä mieltä, että on pitkän tukan aika, ja tällä hetkellä hiukseni saa jo pienelle ponnarille (pöljän näköinen tupsu se lähinnä on, mutta kuitenkin). Vaan saanen tiedustella, miten pitkähiuksiset ihmiset selviävät kesästä tai elämästä ylipäänsä? Leuan alle ulottuva moppi on kuuma, ahdistava, epäkäytännöllinen ja aina huonosti. Jos sen laittaa kiinni, se ei pysy; jos ei laita, näyttää Cousin Ittiltä. Miten mä pääsen koskaan siihen vaiheeseen, jossa voin tehdä erilaisia kampauksia, kun jo nyt haaveilen männävuotisesta kynitystä pottapäästä? Ja uskallanko mä mennä Saksassa kampaajalle? Tulen vielä ulos vokuhilan kanssa.
Allergia on myös aika touhukas nyt. Herään öisin limaköhisemään. Lääkkeitä onneksi on.
Gradun arvosana ei vaan tule. Rankaistaanko mua siitä, että vetkuttelin sen kanssa niin pitkään? Koska olit hidas ja muutenkin moinen surkea luuseri, me esitarkastamme graduasi viisi viikkoa ja arvomme arvosanaa kuukauden? Kuten sanottua, minä ja vanhempani joimme esitarkastuksestaläpipääsemisskumpan tiramisun kyytipoikana ennen reissuun lähtöä, koska ei sitä enää pantatakaan voinut. Vastaus esitarkastuksesta tuli kaksi päivää myöhemmin. Vappuna päätin, että jos taas juon graduskumpan pois, saan ehkä arvosanan pian. Kathleen ja minä siis kilisteltiin graduskumppa kakkosella Mr Darcylle. Kieltämättä tiramisu ja Mr Darcy ansaitsevat kuohuviininsä, gradu ehkä ei, mutta miksi juuri minä? Mitä tein ansaitakseni tämän? Johanna palautti gradunsa samana päivänä kuin minä ja sillä on jo maisterinpaperit (joskin eri oppiaineesta). Olennainen kysymys on myös se, vieläkö mun pitää hankkia kolmas pullo kuohuviiniä?
Kyllä en ymmärrä. Vaan nyt imuroimaan, mars. Odotan ukkosta - ilma painaa tuhat kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti